Kun mä olin ihan pikkanen poika, mä en oikein osannut sanoa ärrää. Se tuli syvältä kurkusta, eikä "niinku pitäisi." Valitettavasti en osannut myöskään sanoa ässää "oikein", vaan se suhahti vähän paksusti. Sinänsä hieman kurja tilanne, kun nimeni oli silloinkin Risto.
Vanhemmat lohduttivat aina sanomalla, että mä opin puhumaan hyvin ranskaa, kun ärrät jo valmiiksi rahisivat oikealla tavalla. Minä uskoin siihen vielä Kauppiksessa ja opiskelin ranskaa. Silti, ärristä ei ollut apua kun viimeksi olin Pariisissa ja ainoa sana, jonka sain suusta ulos oli "un" ja sitten osoitteli etusormella haluamaani croissantia.
Siksi onkin aika hauskaa, että Hannes nauraa ihan älyttömästi kun sille puhuu, ei siansaksaa, vaan -ranskaa. Koska mä en hallitse kieltä ihan oikeasti, suusta tulee vaan "je suis jacques chirac oui oui, un, deux, köskösee" -tyyppisiä lauseita. Ja Hannes sen kuin nauraa.
Tärkeintä ei ole mitä sanoo, vaan kuinka sen sanoo.
Ja kuinka paljon puhaltelee samalla Hanneksen naamalle. R 8:57 ip.
22.2.03
Jessica jäi tiistaina sairaslomalle äitiyslomaltaan. Kuulostaa uskomattomalta ja niinhän se tietenkin vähän onkin. Jessican on hieman vaikeata olla lomalla äitiydestä, mutta tällä tavalla ei polteta äitiyslomapäiviä. JA mä voin olla kotona vanhempainvapaalla.
Mä olen muuten aivan sekaisin ja ymmälläni noiden äitiyslomien, vanhempainvapaiden ja hoitovapaiden kanssa. En tiedä yhtään, kuinka ne toimii. Nyt olen kuitenkin neljä seuraavaa viikkoa vanhempainvapaalla.
Hannes täytti tänään 3 kuukautta. Mä menen töihin seuraavan kerran, kun Hannes on neljä kuukautta vanha. Se ehtii siinä ajassa oppimaan vaikka mitä. Jännää!
Mä olen tällainen lätkäjätkä, eli olen pelannut jääkiekkoa pikkupojasta saakka. Yleensä pelaajat tietävät heti päästetyn maalin jälkeen, kenen vika se oli. Oliko se "maalivahdin maali", vai jonkun ihan muun.
Kerran syyttävä sormi osoitti erästä joukkueemme puolustajaa, joka ei kuitenkaan millään suostunut syntipukiksi. "Se nousi laidasta, kiekko pomppas ja se meni maaliin - ei siihen voinut vaikuttaa." Ei siihen voinut vaikuttaa. Sitä lausetta on käytetty sitä pakkia vastaan monta kertaa asioissa, joihin hänen olisi pitänyt voida vaikuttaa.
Mutta silti, joskus se on ihan hyvä asenne. On ihan hyvä vaan joskus hyväksyä tietyt asiat - ei niihin voi vaikuttaa - ja vain tehdä parhaansa siitä eteenpäin.
Siihen on varmasti syynsä. Ja ihan hyviä onkin. Mulla on ollut hirveä kiire, kun ole kohtuullisen normaalien työpäivien päätteeksi kääntänyt yhdne kirjan ja yhden lehden. Ja toki Hanneksenkin kanssa on pitänyt leikkiä.
Joka tapauksessa, huomenna (siis noin 40 minuutin kuluttua) on Jessican syntymäpäivä. Jessican ensimmäinen syntymäpäivä äitinä. Mä olen tehnyt kortin Hanneksen kaa, lahja odottaa piilossa huomista ja sitä, että me Hanneksen kanssa lauletaan Jessicalle. Toivottavasti Hanneskin muistaa olla ihan hiljaa, kunnes on aika laulaa.
Hannes on kuulemma ihan minun näköinen. Ja koska minä kuulemma olen ihan oman isäni näköinen, niin Hanneksenhan pitäisi sitten olla ihan ukkinsa näköinen, eiks niin? Ja varmaan onkin, mutta on silti aika hauskaa, että itse en näe kopiota itsestäni Hanneksessa. Varmaan ihan hyvä.
Siitä olen kyllä useimpien ihmisten kanssa samaa mieltä, että Hannes on uskomattoman söpö. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kenen näköisenä häntä pidetään. Ihan oikeasti. Ihan totta. Joo, joo.
