Kun mä synnyin, niin vanhempani päättivät antaa pojalleen nimeksi Kalle. Mikäs siinä, hyvä nimi. Kummitätini hankki perinteiseen tapaan oikein kummilusikan, johon kaiverrutettiin "Kalle" ja pituus ja paino.
Kuinka ollakaan, aivan ristiäisten kynnyksellä isäni muutti kuitenkin mielensä ja olikin sitä mieltä, että Risto oli kaltaiselleni ryppyiselle pikku-ukolle parempi nimi. Hän tarkisti Helsingin seudun puhelinluettelosta, että pääkaupunkiseudulla ei ollut muita Risto Pakarisia (toki Suomessa on muitakin) ja se ratkaisi asian. Ristohan pojasta tuli. Toinen nimeni on tosin Kalevi, eli siis selvä väännös Kallesta. En ole muuten ikinä kuullut, mikä Kallen toiseksi nimeksi olisi tullut, toivottavasti ei Kalle Kalevi...
Mielenkiintoista sinänsä, että vaikka Kalle onkin Ristoa hieman tavallisempi etunimi (vuoden 1899 jälkeen Suomeen on syntynyt 34617 Kallea ja 30259 Ristoa), vuosien 1960 ja 1979 välisenä aikana Ristot pesivät Kallet 6696 - 3613. Ja mukaan mahtuu yksi Risto-niminen nainenkin!
Tänä vuonna maahan on syntynyt 159 Kallea ja 24 Ristoa.
Kummilusikka on vielä tallella. Pituus ja paino olivat oikein.
Suosituimmat tyttöjen ensimmäiset etunimet vuonna 2001:
1. Laura (463)
2. Jenna (436)
3. Emma (418)
4. Julia (399)
5. Roosa (367)
6. Veera (356)
7. Noora (355)
8. Anni (332)
9. Sara (328)
10. Emilia (317)
Jos katsotaan kaikkien nimien tilastoa, niin Mariaa ei uhkaa kukaan. 2810 tyttöä sai yhdeksi nimekseen Marian. Se oli 10.64 prosenttia kaikista vuonna 2001 syntyneistä tytöistä.
Julia oli Ruotsin suosituin tytönnimi vuonna 2001, mutta Rosaa ei listalla näkynyt. Johtuneeko siitä, että Ruotsissa Rosa on vähän niin kuin Suomessa Mansikki.
Suosituimmat (poikien ensimmäiset) etunimet vuonna 2001:
1. Eetu
2. Juho
3. Aleksi
4. Ville
5. Niko
6. Jere
7. Leevi
8. Lauri
9. Arttu
10. Joona
11. Jesse
Hmmm... Missä Teemu ja Mika? Missä ihmeessä oli Häkä? Eivätkö suomalaiset enää arvosta urheilusankareitaan? Tuskin Eetu kuitenkaan viittaa Eduard Hämäläiseen. Miksi Leevi on listalla, mutta Lassi ei? Onko Joona uuden, monikulttuurisen Suomen edustaja?
Hieman alempana listalta (sijalla 37) löytyy toki 187 Mikaa (yhteensä poikia syntyi 25 108 kappaletta). Teemujakin tehtiin kuitenkin 303 kappaletta.
268 Roopea, mutta Aku ei pääse edes 50 yleisimmän listalle. Nousukauden merkki?
Dagens Nyheterissä oli tänään Marilyn Monroen kuva. Hän poseerasi siinä kaiketikin vielä Norma Jean Bakerina - ja ruskeatukkaisena. Eihän se ollutkaan siis Marilyn. Vaikka olikin.
Aftonbladetissa oli eilen iso juttu Helena Maud Cris Öfverströmistä. Tai siis, tarkoitan Cris Ownista. Carl Philip Crisistä. Nimi oli se viimeinen pisara, se kruunu molempien naisten muutoksille, Crisille lopulliselle muutokselle.
Ei meidänkään vauvamme ole vielä valmis, ennen kuin sille keksitään nimi. Persoonallisuus alkaa kehittyä nimestä.
Ei ole kauaakaan siitä, kun opin, että Pakistan onkin itse asiassa seuraavista maista ja maakunnista: Panjab, Afghania, Kashmir, Iran, Sindh, Tukharistan, Afghanistan ja BalochistaN.
Aivan!
Mikä ihme oikein oli vikana Pakistabissa? Luulen, että ainakin me kaikki täällä pohjoisessa olisimme ihan yhtä tyytyväisiä Pakistabiin kuin nykyiseen Pakistaniin. Ydinaseet auttavat kummasti nimien muistamisessa.
Mutta, ehkä lyhenteet olisivatkin hyvä idea nimen päättämisessä. Jos sieltä tulee tyttö, niin sehän voisi olla vaikkapa Siiri Terhikki Olivia Pakarinen, tai lyhyesti vain STOP! Ja pojan nimeksi sopisi varmaankin Antero Samuel Iisakki Arhammar: ASIA. Asiamiehiä. Tai jotain.
Yksi vaihtoehto on tietenkin Jessican ja minun nimen väänteleminen. Jarp, Jesri, Risje, Arpa, Ripajesa, Parisarjes.
Parisarjes! Kutsutaan sitä vain Parisiksi! R 9:38 ip.
26.7.02
Oltiin viime viikonloppuna isäukon luona Joensuussa. Tuli parin päivän aikana katsottua aika kunnioitettava pino vanhoja valokuvia, ja nähtyä melkoinen kasa esineitä minun elämäni varrelta.
Kohokohtiin kuuluivat äidin tekemä poncho ja penkkareissa pitämääni Mustis-asuun kuulunut leveä vyö. Poncho oli vaaleanpunainen ja tehty äitiyspakkauksessa olleesta viltistä. Mustis-vyönkin taisi äiti tehdä ja isä maalasi siihen kirjoituskoneen korjauslakalla komean, valkoisen pääkallon.
Mustanaamio on ollut tärkeä niin meidän kuin Jessicankin perheessä. Edellisellä Ruotsin-vierailullamme Jessican isoäiti (farmor) toi mulle vinon pinon Fantomen-lehtiä 1960- ja 1970-luvun vaihteesta.
Mustanaamion "virkahan" kulkee siis isältä pojalle, ja kaikilla on sama nimi: Kit Walker. Kit on hyvä nimi. Ja se on helppo lausua kaikilla kielillä ja liittyy sukujen traditioihin.
Helsingin olympialaisista on nyt sitten 50 vuotta. Paavo Nurmi toi komeasti olympiatulen silloin, tänä vuonna sen toi Lasse Viren. Paavo juoksi Suomen toisen kerran maailmankartalle ja oli oikea kansainvälinen tähti.
Paavohan on muutenkin varsin suomalainen nimi. Saarijärven Paavosta lähtien ja nykyiseen pääministeriimme päättyen. (Eikä unohdeta sitä Väyrystä!).
Paavo, Paavo, Paavo. Suomen historian lehtien havinaa. Ja nyt, kun mä olen kirjoittanut Paavon muutaman kerran, koko nimi on menettänyt kaiken merkityksen. Hyvä Paavo! R 8:56 ip.
Me ollaan nyt oltu Suomessa pari kuukautta ja mä olen aika yllättynyt siitä, miten kovia suomalaiset on. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, niin palvelu on aika huonoa ja ihmiset tylyjä.
OK, kun kerran pyysit. Mä lähdin ekana työpäivänäni Tallinnaan uuden tiimini kanssa, ja koska meidän auto oli parkkeerattu takapihan paikoille, me jätettiin ikkunaan lappu: "Muutimme viikonloppuna, jos auto on paikallasi, soita niin tulemme siirtämään sen". Ja numero. Mä olin just päässyt Tallinnaan, kun kännykkä soi:
"TUU SIIRTÄÄN AUTO!"
Klik.
Mä soitin Jessicalle, ja pyysin häntä fillaroimaan töistä kotiin, siirtämään autoa. Kymmenen minuuttia myöhemmin mun puhelimeni soi taas: "ETSÄ #"& TUU SIIRTÄÄN SITÄ AUTOO!". Minä vastasin, "Joo, mun tyttöystäväni on siellä 10 minuutin päästä, me siirret.."
Klik.
Kun Jessi pääsi paikalle, kyseinen "herrasmies" oli puskenut autollaan meidän pienen Cliomme melkein seinään kiinni, ja pysäköinyt oman autonsa 2 sentin päähän meidän puskuristamme.
Ja kaikille hyvä mieli.
Joka tapauksessa, tämän saitin mukaan Hitakar tarkoittaa "hyvää ihmistä. Hyvän toivottajaa". Ehkä siinä olisi hyvä nimi lapselle. R 8:49 ip.
Muita nimiä meidän listalla ovat muiden muassa Stella (italiaksi "Tähti), Oliver, Emil/Eemeli, Hannes...
En ole muuten koskaan oikein ymmärtänyt sitä Junior-juttua. Miksi ihmeessä lapselle annettaisiin sama nimi kuin isälle? Kun kuitenkin sille pitää sitten keksiä joku lempinimi. Jessican isä menee sekaisin lastensa nimissä, kun ne kaikki alkavat jiillä. Voi vaan kuvitella, millainen kaaos syntyisi, jos siellä vielä kahdella perheenjäsenellä olisi sama nimi.
Mutta ehkä samat ihmiset puhuu itsestäänkin kolmannessa persoonassa, mene ja tiedä. R 8:39 ip.
Me ollaan Jessican kanssa mietitty asiaa niin, että nimen pitäisi
a) toimia niin suomeksi kuin ruotsikin
b) olla muotinimien ulkopuolelta
c) liittyä jotenkin sukuihimme, jos mahdollista
Nyt me kutsutaan lasta koko ajan nimellä Hilda. (Me ollaan ihan varmoja, että sieltä tulee nimittäin tyttö). Mun isotätini oli Hilda, lausutaan tosin Hilta. Hilta kierteli meriä ja vetäytyi lopulta vanhanapiikana Mannerheimintielle Timo-koiransa kanssa.
Yhden "mitä nimi tarkoittaa" -sivun mukaan Hilda on sisukas ja hyvä matematiikassa, mutta vastaavasti heikompi suullisessa ilmaisussaan. Hildat ovat kuulemma sisäänpäinkääntyneitä ja erakoituneita. Kuten sanottua, Hilta vetäytyi Manskulle Timo-koiransa kanssa... R 8:36 ip.
Jessica odottaa siis vauvaa, ja kun 2000-luvulla ollaan, niin vauvakirja pitää laittaa internettiin. Tietenkin. Paitsi, että se korrekti tapa taitaa olla sanoa, että me odotamme vauvaa.
Kaikki on mennyt tosi hyvin, Jessi voi hyvin ja lapsi kasvaa - ultraäänien mukaan - hyvin ja kovaa vauhtia.
Mutta mikä lapselle nimeksi? Muistan hyvin ensimmäisenä koulupäivänä, kun kaikki saivat mennä taululle kirjoittamaan oman nimensä. Eräs kavereistani viipyi taululla pitkään ja sai lopulta raapustetuksi sinne "yussuf". Opettaja ihmetteli nimeä, kun listan mukaan pojan nimi oli Jari. "Mutku mua sanotaan Jesseks".
